Liinu muutti tammikuussa uuteen kotiin Jyväskylään. Näin oli kaikille parempi ja nyt Liinulla on ihana ja stressitön koti. Liinu saa elää ainoana koirana kunnon prinsessa elämää.
 |
| Liinun pakkasi repun ja lähti etelään prinsessaelämää elämäään. |
Mörkön rekkariasiat on myös selvillä ja sitä pitäisi alkaa ilmottelemaan näyttelyihin.
 |
| Mörkö 10,5kk |
 |
| Mörkö 10,5kk |
 |
| Hauskaa oli ja rapaista |
Myöskään jännittäviltä tilanteilta ei ole vältytty. Tiistaina oltiin koirapuistossa ja siellä oli Mörkön juoksukaverina faaraokoira. Hauskaa oli, mutta itku pitkästä ilosta sanotaan.
Mörkö juoksi ja katsoi takana juoksevaa kaveria ja kompastui oman etutassunsa päälle. Huuto oli karmea ja se ei meinannut loppua ollenkaan ja kun vihdoinkin Mörkö nousi maasta oli etujalka aivan jalaton. Se kamala tunne, kun ajattelin, että jalka on poikki, koska se roikkuikin aivan oudosti. Koira syliin ja autoon ja lääkärille. Onneksi saatiin aika Oulun eläinklinikalta pikaisesti röntgeniin. Kiitos siitä! Automatkalla kuitenkin jalka jo löytyi eli onneksi siellä ei ainakaan mitään ollut poikki. Eläinlääkärin tutkiessa Mörköä, hän kuitenkin suositteli röntgenkuvaa, koska jotkut koirat voivat kävellä normaalisti vaikka murtumia olisikin. Onneksi murtumia ei kuitenkaan löytynyt ja kyseessä oli vain venähdys.
Pari päivää ontumista ja nyt Mörkö on jo aivan normaali. Lääkärin määräyksestä kuitenkin pitäisi syödä viikko kipulääkkeitä ja pari viikkoa ottaa iisisti. Tänään on kolmas päivä tapaturmasta ja koira on jo aivan normaali ja välillä on jäänyt kipulääkkeetkin antamatta. Taidan omasta päätöksestä jättää kipulääkkeet antamatta ja hieman pidentää remmilenkkejäkin, koska koira pursuaa energiaa ja ei vaikuta lainkaan kipeältä. Onneksi ei tämän pahempaa.
Tässäpä tällaista tällä kertaa. Tulevaisuudessa blogi tulee myös laajenemaan muihin minun arkielämän juttuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti